Itsearviointi:
Ihan ensimmäiseksi tahdon sanoa sen, että olin ehkä kaikista eniten omissa hommissani tämän työn parissa. Olen ehkä enemmän kaluste- kuin rakennusmaalaaja. Ehdottomasti ominta hommaani.
Työvaiheet olivat kaikki tuttuja jo niiltä ajoilta, kun opiskelin puualaa. Hiomista, kittausta ja maalaamista. Ei ehkä mikään erikoisin päättötyön aihe. Pinta-alaa kuitenkin oli paljon ja työ vei ihan hyvin aikaa.
Mielenkiintoisinta työssä oli se, kun näki ovien historiaa. Näki minkä värisenä keittiö on aikojen saatossa ollut. Vaaleasta ruskeaan, takaisin vaaleaan ja nyt kellertyneestä valkoisesta takaisin uuteen hohtoonsa. Onhan siinäkin ovilla jonkinlainen matka takanaan ja silti vielä yllättävän hyvässä kunnossa.
Sitten oli se iso möykky roskiskaapin ovessa. Se oli myös hyvin mielenkiintoinen. Joku remontoinut aikoinaan ovet kuntoon ja laittanut aivan järkyttävän määrän kittiä pienen reiän päälle. Maalannut koko komeuden hiomatta ilmeisestikään yhtään kittiä pois. Aluksi jopa kuvittelin, että se patti olisi mahdollisesti tullut jonkinlaisesta kosteusvauriosta, mutta ei. En osannut edes aluksi epäillä, että kyseessä on vain huolimattomasti korjattu pieni reikä. Nyt reikä on piilossa ja kittimöykky poissa.
Ovissa ei ehkä ollut mitään vaikeuksia. Tosin olisin voinut käyttää hyödykseni puupuolella oppimaani kikkaa ja laittaa kaikkiin reikiin jonkinlaiset tapit tms. Nimittäin joitakin reikiä oli tosi vaikea lähteä etsimään valmiista ovista, koska maali oli valunut niihin ja peittänyt ne. Se oli ehkä isoin semmonen "parantamisen varaa on"-kohta.
Ovet on kyllä huomattavasti paremmassa kunnossa nyt kun mitä ne oli silloin. Pienet ylimääräiset reiät ja viillot korjattu pois, kellastunut maali on nyt kiiltävän valkoinen ja ovet sai vielä lopulta uudet nupitkin. Kuka tarvitsee uutta keittiötä kun vanhankin voi vielä kunnostaa?
Suurimmaksi osaksi olen kyllä täysin tyytyväinen lopputulokseen. Keittiö sai uuden upean ilmeen!
Vesa-Matti Nikander
Pint12H